Sirkka Laakkonen

Maalaaminen on tapa elää ja myönnän avoimesti, että minulla on intohimoinen suhde maalaamiseen. Ellen ole työhuoneellani ajatukseni ovat teoksissani, olevissa tai tulevissa. Maalaaminen on minulle kokonaisvaltaista toimintaa hahmottaa olevaa. Teokseni heijastavat tuntemuksiani, sitä mitä näen ja miten se vaikuttaa minuun, mitä tunnen aihettani kohtaan.

Työskentelen niin, että aloitan havaintomaalauksesta. Lopputulos saattaa sitten olla tunnistettava tai metamorfoosin kokenut, aina sen mukaan minne maalaus minua vie. Jätän mielelläni tilaa myös katsojan mielikuvitukselle. Luultavasti olen maalarina draaman tekijä. Haluan korostaa vastakkaisuuksia. Teoksen syntymiseen on usein vaikuttanut jokin minulle merkittävä yksityiskohta. Se voi olla värien keskinäinen leikki, valon ja varjon vastakkaisuus, valon leikkaava intensiivisyys tai pimeyden komea värillisyys. Pienet, mitättömiltä vaikuttavat seikat saavat uuden merkityksen, joskus jopa pääroolin. Maalaukseni pohtivat ihmisten ja esineiden välistä yksityisyyttä - yhteisyyttä, kohtaamista - kohtaamattomuutta.

Teokset ovat maalauksia arkipäivän esineistä, henkilöhahmoista, taloista tai luonnosta. On sama maalaanko ihmistä vai ruukkua. Maalaan samalla hartaudella henkilöä saavuttakseni näköiskuvan ihmisen sielusta kuin ruukkua manatakseni esiin ruukun hengen. Muotokuvamaalauksessa pyrin tunnistettavaan kuvaan ihmisen sielusta. Maalausteni henkilöhahmojen teema on ihmisyys, ihmisen merkitys. Maalaan ihmisen niin, että hahmo voi olla kuka tahansa meistä mistä puolelta maailmaa tahansa. Hahmo tuntuu nousevan jostain ja voi olla sinä tai minä tai ihminen maailman toisella laidalla. Näissäkin maalauksissani pyrin välittämään aitoja tunteita; iloa, surua, epävarmuutta, voimaa, rohkeutta ja onnea. En halua pelkoa maalauksiini. Maalaukseni pohtivat esineiden välistä yhteyttä tai tapaamattomuutta, yhteisyyttä tai yksityisyyttä.